Nuorena en juuri miettinyt terveyteeni vaikuttavia asioita. Silloin olin terve ja energinen, eikä sairauksilla juurikaan  ollut merkitystä elämääni. Tosin kaikki tartuntaudit menin läpi, koska koko lapsikatras ympärilläni sairasti ne,  ja nehän levisivät näin jokaiselle vuorollaan.

Avioliiton ja raskauksieni myötä paino nousi tosi nopeasti, joten lopulta olin tullut hetkeen, jolloin oli kiinnitettävä huomiota myös jaksamiseen ja terveyteen. Se tapahtui jo tutustuttuani terveysasioihin anoppini seurakunnan kautta. Kuitenkin tuossa vaiheessa mietin terveyden merkitsevän jotakin vain lapsillemme. Heitä varten oli helppoa määritellä terveelliset elämäntavat. Tähän kuului myös terveellisten kasviksien lisääminen ruokapöytäämme.

Muutaman vuoden kuluttua huomasin, että vajaan kilometrin kävely tuotti vaikeuksia. Tuolla matkalla päätin, että nyt minun on itsellenikin tehtävä jotakin. Aivan kuin minua varten lähipitäjässä alkoi syksyllä lääkärin ja sairaanhoitajan pitämä terveys- ja laihdutuskurssi, jonne lähdin innokkaana opiskelijana. Se kesti monta viikkoa, joten ensimmäisellä kerralla meille annettiin pieni vihko ja sini-punakynä.

Ensimmäisellä viikolla piti kirjoittaa vihkoon ruoka, jota söin; sinisellä terveellinen ja punaisella epäterveellinen.  Arvaatte varmasti kumpaa väriä vihkoni sivulle kertyi enemmän. Se oli punaisena kaikenlaisesta epäterveellisestä ruoasta ja monista ”hyvysköistä”, joita pistelin päivän mittaan sisääni. Leipoessani ei muutama pulla ja maitolasit olleet mitenkään harvinaisia, ja karkit – ne olivat intohimoni, varsinkin suklaa.  Sinisellä kirjoitetut jäivät vähemmistöön, ja ihan hävetti mennä seuraavalle kerralla kurssille, kun tulokset piti esitellä muille kurssilaisille. Mutta siitä se alkoi – muutos. 

Tuo muutaman viikon kurssi herätti minussa oikean ravinnon etsijän ja lenkkeilijän. Ensin molemmat olivat tosi vaikeita asioita, mutta päätös sisimmässäni tuotti tulosta ja keväällä oli painoni pudonnut kymmenen kiloa ja lenkkeily maistui. Elämäkin alkoi maistua yhä mukavammalta. Tätä on jatkunut vuosi vuodelta ja yhä enemmän olen paneutunut terveellisempään ruokavalioon eri kirjojen ja kurssien kautta.

Syy painon putoamiseen on elämäntapojen muutos, eikä suinkaan vähiten ruokailujen parissa. Sekaruoasta siirtyminen täysin vegaaniin ruokavalioon kohdallani on vaatinut vuosien työn, mutta jokainen päätös on lopulta ollut helppo. Terveyden säilyminen vakaana on paljon auttanut pitäytymään päätöksissäni.

Kun silloisen pastorimme kanssa yhdessä perustimme Isonkyrön ETRA ry:n, sain toimia sen kautta myös raittiusvaikuttajana kouluissa. Tämä oli mielenkiintoista aikaa. Savu-Sirkku kulki koulusta kouluun ja näytimme myös erilaisia elokuvia  kouluissa.  Taitavat vielä tänä päivänkin diat ja piirtoheittimeen tarkoitetut kuvat löytyä arkistoistamme. Niitä myös käytettiin noina aikoina. Sittemmin on tietokone syrjäyttänyt vanhat menetelmät.

Toivonlinnan terveyskasvatusseminaari vahvisti  päätöstä, koska opettaja sanoi: Älkää jättäkö tätä tietoa vakan alle! Siksi olen pitänyt erilaisia ruokakursseja vuosien varrella, koska on ollut tosi mielekästä siirtää tietoaan myös toisille.  Jotenkin tuo lause jäi elämään mieleeni ja tässä ollaan taas:   ”Homma pannussa” – kurssit kiinnostaa, vaikka koronavirus raivoaa ja estää meitä hyvin paljon toiminasta normaalilla tavalla. Olen kuitenkin varma, että myös tuota virusta vastaan toimitaan myös hyvän ja oikean ruokavalion ja terveiden elämäntapojen avulla.  

Alkuvaiheissaan Isonkyrön ETRA ry toimi hyvin vilkkaasti, mutta vähitellen toiminta hiipui. Nyt olemme uuden edessä, kun muutos ETRA-liitto ry:n Tervajoen osastoksi on tulossa. Tuntuu mukavalta ajatella toimintaa, jota voisimme sen kautta tehdä.  Ensimmäisenä mieleen ovat tulleet ”Homma pannussa”-kurssit tavalla tai toisella. Kun vuoden 2019 loppupuolella ETRA-liiton kirjeestä osui silmääni esittely kursseista, tiesin, että tämä on taas minun alaani. Tätä voin tehdä täydestä sydämestäni.  Heti aloin kysellä muilta seurakunnilta, onko halukkaita kurssien pitämiseen. Ihan tosissaan mietin, että voisimme sellaisen pitää Tervajoella. 

Korona yllätti meidät seuraavana keväänä, ja kaikki aikeemme ovat jollakin tavalla ”jäissä”. En usko kuitenkaan, että tämä on kaiken loppu, vaan mielessäni vilistävät monet suunnitelmat, joita voimme tehdä internetin kautta. Silloin saavuttaisimme huomattavasti suurempia katsojamääriä, joista koskaan olemme edes haaveilleet.  Osallistuminen Homma pannussa-kurssiin elokuulla 2020  toi paljon uutta tietoa ja osaamista jo entiseen tietoon, jota oli kertynyt. Kurssissa tuli esille hyvin paljon erinomaisia asioita ruoasta. Ne ovat niin tavallisia, ettei mieleen tule, niiden erinomaisuus ruoka-aineita valitessaan kauppojen hyllyiltä.

Tällaiset ajatukset mielessä menen  eteenpäin. Tämän odotusajan toimin opiskelijana kotonani. Teen ruokamme useamman kerran viikossa  Hommapannussa-systeemillä. Näin opiskelen erilaisia  tapoja valmistaa ruokaa yhdessä astiassa. Tämä on osoittautunut erittäin hyväksi keinoksi käyttää aikaansa tänä tautisena  aikana hyödylliseen toimintaan.  Kun karenssikin on päällä ja maskien kanssa liikutaan, tämä aika on käytettävä hyödyksi.

Harjoitus tekee mestarin, sanotaan…

Sanelma Suokko,
ETRA-liitto, Tervajoen osasto